Open IdeaboxI

Havaintoja mediasta ja oppimisesta

Tag Archives: TEL2

Miten hypätä digitaalisten kuilujen yli?

Lähetetty Tekijä

Digitaaliset apparaatit, olivat ne sitten laitteisto- tai sovelluspohjaisia, helpottavat digitaalisen kuilun kuromista mutta eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Globaalilla tasolla ongelmana on edelleen tiedonsiirron infrastruktuurin epätasainen jakautuminen. Siitä huolimatta on syytä muistaa että myös kehittyneissä maissa on digitaalisen kuilun ongelma.

Kautta aikojen kansaa on pyritty valistamaan ja kun opettajavoimat eivät ole riittäneet, avuksi on yritetty valjastaa etäopetus. Vaihtelevin menestyksin. Etäopetuksen historiassa jonkinlaisia merkkipaaluja ovat olleet mm. Anna Ticknorin kirjekurssikonsepti 1800-luvun loppupuoliskolta, open university -ajattelu, Kiinan kansantasavallan massaopetushanke, erilaiset radion ja television hyödyntämiset opetuksessa.

Päätelaitteet tai pikemminkin niiden puute on sanellut sen miten valistustehtävä on toteutettu. Radio ja televisio ovat olleet luontaisia jakelukanavia, koska ne ovat aina olleet hallitsevan luokan vallassa.
TEL2:n Burkina Fason casessa olimme tähän asti ajatelleet että teknologinen ratkaisu perustuisi pääosin matkapuhelimeen ja että tiedon jakelukanavina olisivat pääosin sähköposti sekä wiki- ja blogityyppiset ratkaisut sekä podcast-jakelu. Tämän lisäksi varteenotettavana mahdollisuutena on syytä lisätä keinovalikoimaan myös radiojakelu, jossa päätelaitteena voi niin ikään olla matkapuhelinlaite.

Lähteet:

  • Jari Larun (KT) TEL2 luento, Oulun yliopisto 18.4.13

20130418-182418.jpg

Digitaalinen kuilu jatkaa voittokulkuaan

Lähetetty Tekijä

Referaatin kohteena olevan artikkelin (THE GLOBAL DIGITAL DIVIDE – WITHIN AND BETWEEN COUNTRIES) data on sen verran vanhaa, 2000-luvun alusta, joten jätän datan analysoimatta tarkemmin ja keskityn pääpiirteisiin. Joka tapauksessa internetin käytön leviämistä nopean alun jälkeen on leimannut kehittyneissäkin maissa tietynlainen elitismi. Sen sijaan USA ja muun kehittyneen maailman välinen ero kaventui ennen 2000-luvun puoliväliä. Digitaalisesta kuilusta on tullut todellisuutta ja kulussa ovat erityisesti neljännen maailman kansalaiset.

Telekommunikaation käytänteet, infrastruktuurit ja koulutus ovat edellytyksiä marginaaliryhmille digitaaliseen aikakauden osallistumiseen. Korkeat kustannukset, englanninkielinen valtakulttuurin hallitsevuus, olennaisten sisältöjen puute ja teknisen tuen puute ovat esteitä vähävaraisille yhteisöille. Digitaaliseen syrjäytymiseen vaikuttavat olennaisimmin sosioekonominen status, sukupuoli, maantieteellinen sijainti, elämänvaihe. Digitaalinen kuilu on edelleen pysyvä ilmiö niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin maissa. Suurimmat erot löytyvät näiden kahden ryhmän väliltä: hyvinkoulutetut, varakkaat, nuoret, kaupunkilaiset englantia puhuvat miehet kehittyneissä maissa ja vähän koulututetut, vähävaraiset, vanhemmat, ei englantia puhuvat naiset kehittyvien maiden maaseutualueilla. Tämä ei varsinaisesti ollut mikään yllätys.

Chenin ja Wellmanin artikkeli koski globaaliin digitaaliseen kuiluun liittyvää tutkimusta joka tehtiin 2004 Toronton yliopistossa.

Lähteet:

  • Chen W., Wellman B. THE GLOBAL DIGITAL DIVIDE – WITHIN AND BETWEEN COUNTRIES (2004 Stanford University)

20130414-102854.jpg

Ote Pikku jättiläinen -tietokirjasta vuodelta 1944.

 

Neljäs maailma, Suomi ja verkostoyhteiskunta

Lähetetty Tekijä

Viime viikkoina on keskusteltu runsaasti Pekka Himasen työryhmän väliraportista eli Sinisestä kirjasta, joka sisältää ajatuksia  Suomen kestävän kasvun mallista. Sininen kirjahan on vain väliraportti, joka on saanut ehkä liikaa huomiota sen vuoksi että valtioneuvosto tilasi 700 000 euron työn ilman kilpailua.

En halua ottaa kantaa tähän keskeneräiseen työhön, jota valmistelee kansainvälinen tutkijaryhmä, etunenässä filosofi Pekka Himanen ja sosiologi Manuel Castells. Sen sijaan otan tähän TEL2-aineistoreferaattiin joitakin Himasen ja Castelsin käyttämiä avainkäsitteitä.

Neljäs maailma ja sen mustat aukot tarkoittaa syrjäytymisprosessia, joka tapahtuu uudessa globaalissa taloudessa. Sen mukaan valtiot jakaantuvat syrjäytettyihin ja voittajiin. Suurin yhtenäinen neljännen maailman mustiin aukkoihin kuuluva alue sijaitsee Afrikassa Saharan eteläpuolisella alueella, mutta joiltakin osin mustat aukot ulottuvat myös teollisuusmaihin, joiden suurkaupunkien ghetoissa syrjäytyminen on jo vakava ongelma.

Castells toteaa että informationaalinen kapitalismi jakaa maailman uudelleen. Uusjako hyödyttää joitakin alueita tai ryhmiä kun puolestaan osa väestöstä syrjäytyy entisestään. Tähän liittyy myös digitaalisen kuilun käsite.

Ekologisesti kestävä kasvu on Himasen ja Castellin mukaan kaikkein suurin ratkaistava haaste, koska ilman sen ratkaisua muutkin kysymykset jäävät tyhjiksi. Sinisessä kirjassa viitataan Rooman klubin julistukseen vuodelta 1972, joka päivitettiin 2012. Sen mukaan nykyisen kehitysmallin akologinen velkaantmisaste on kasvamassa kestämättömään pisteeseen. Esimerkiksi vuonna 2012 maapallon uusiutuvat luonnonvarat käytettiin loppuun elokuun 22. päivänä, loppuaika elettiin velaksi.

Sinisessä kirjassa esille nostettu ‘hyvän kehä’ tarkoittaa kestävän kasvun mallia, joka pitää sisällään kestävän hyvinvoinnin, kestävän ekologisuuden ja kestävän talouden.

Keskeinen käsite on Castellsin The Information Age: Economy, Society and Culture  -trilogiassaan (1996-1998) esille nostama verkostoyhteiskunta (network society). Se korostaa tietoyhteiskunnan verkostoitunutta tuotanto- ja toimintatapaa. Verkostoyhteiskuntaa käytetään jossain yhteyksissä synonyyminä tietoyhteiskunnalle, joka puolestaan tarkoittaa että informaation tuottamisella, jakelulla ja käsittelyllä on merkittävä osuus taloudessa ja kulttuurissa. Datafuusio on prosessi, jossa eri läheteistä kerättyä tietoa integroidaan ja analysoidaan  uudeksi kokonaisuudeksi. Tähän liittyy myös tiedon louhinta (data mining).

Tietoyhteiskunnan merkit

  • Viestintäteknologia pitkälle kehittynyttä
  • Tietotyöläisten osuus ammatissa toimivista  suuri (vrt Richard Florida, Luova luokka)
  • Painopiste tuotannossa tavaroiden tuottamisesta tiedon tuottamiseen
  • Kansainvälistynyt tuotanto, monikansalliset yritykset avainasemassa
  • Tiedon  kansainvälistyminen: koko maailma on reaaliajassa

Lähteitä

3D-virtuaalimaailmat opetuskäytössä

Lähetetty Tekijä

Mikhail Fominykh (Norwegian University of Science and Technology) on tutkinut väitöstutkimuksessaan laajasti 3D-virtuaalimaailmojen hyödynnettävyyttä oppimisessa. Tutkimuskysymyksinä on ollut mm. kuinka oppimista voidaan fasilitoida 3D-visualisoinnin avulla, millaista hyötyä oppimisen kannalta on 3D-virtuaalimaailmojen designtyökaluista ja -ympäristöstä sekä miten yhteisöllistä oppimista voidaan tukea 3D-virtuaalimaailmoissa.

3D-ympäristöjen ominaisuutena on, paitsi että niihin sisältyy vahva viihteellinen aspekti, edutainment, niin myös teknologisten ongelmien kohtaaminen. 3D-pohjaisissa oppimiseen soveltuvissa työkaluissa on paljon parannettavaa. Tämä näkyi erityisen selvästi EDUTOOL-joukon kevään 2012 TEL1-kurssissa, jossa mukana oli opiskelijoita yliopistoista eri puolilta Eurooppaa. Asetelma silloinkin oli todella mielenkiintoinen, mutta käytännössä esimerkiksi romanialaisilla yliopisto-opiskelijoilla oli syystä tai toisesta paljon huonommat valmiudet käyttää Second Life-ympäristöä kuin muilla. Syynä saattoivat olla kulttuuriset syyt tai sitten teknologiset syyt, todennäköisesti molemmat.

Kun 3D-ympäristöjä käytetään oppimisen apuna, oppimiskäsityksissä korostuvat konstruktivismi ja erityisesti sosiaalinen konstruktivismi, haastavat kokemukset ja reflektion tärkeys. Kun live-elämän metaforat kohtaavat 3D-maailmojen välillä hieman kömpelötkin toiminnallisuudet, nousee eittämättä esille että designin on oltava tarkoituksenmukaista ja toimivaa. Sosiaalisissa tilanteissa nousee haasteena esille myös yhteistyö versus yksityisyys, missä menee yksityisyyden raja? Fominykh jakaa oppimisen neljään toisiinsa vaikuttavaan tasoon: oppimisen ja tutkimuksen tasoon, kulttuuriseen tasoon, viihteelliseen tasoon ja sosiaaliseen tasoon. Nämä kaikki on huomioitava kun opetusta suunnitellaan.

Immersio on termi josta puhutaan usein silloin kun aiheena ovat pelit tai 3D-ympäristöt. Se tarkoittaa voimakasta eläytymistä median sisältöön. Se on ehkä hieman sukua flow-käsitteelle, mutta ehkä flow:ssa painottuu enemmän itse tekeminen, immersio voi olla vain mediaelämyksen ‘kuluttamista’. Suoraan suomennettuna se tarkoittaa uppoamista tai uppoutumista, kun flow puolestaan on kellumista.

Sotilaat oppimaan 3D-ympäristöissä

Erityisen mielenkiintoinen tutkimusasetelma oli roolipelaamista tutkivassa case-tutkimuksessa CAMO, jossa mukana oli 14 kadettia Norjan sotilasakatemiasta ja kahdeksan kieltenopiskelijaa tai -opettajaa. Tarkoituksena oli harjoittaa sotilaiden kulttuuritietoisuutta simulaatioiden avulla 3D-virtuaalimaailmassa. Tutkimuksellisesti aineistoa kerättiin esi- ja jälkikyselyillä, haastatteluilla ja havainnoinnin avulla. Itse koulutus sisälsi kaksi läpikäyntisessiota ja kolme palautesessiota. Kadetit suhtautuivat kulttuuritietoisuuden opiskeluun 3D-ympäristössä positiivisesti. Osatutkimuksen lopputulemana todettiin että oppimista tapahtui erityisesti ongelmien kohtaamisessa, erilaisten näkökulmien ottamisessa ja joukkueenjohtamisen tilanteissa. Etukäteen tapahtuva roolipelaaminen on kustannustehokasta ja on lisäksi turvallista. Mikseipä itse sotimistakin voisi opetella 3D-ympäristöjen operaatioissa, vaikkapa WoW:n avulla?

Lähteitä:

 

Digitaalisen kuilun partaalla?

Lähetetty Tekijä

Digitaalinen kuilu tarkoittaa sitä, että tietty osa kansalaisista ei pääse osallisiksi digitaalisuuden mukanaan tuomista mahdollisuuksista, palveluista tai tiedoista. Siihen on monia syitä mutta julmin syy on köyhyys. Muita syitä ovat demografiset tekijät, alueelliset syyt (maaseutu-kaupunki), tieto-taidolliset syyt ja kehittyneissä maissa jopa asenteet.

Suomalaisessa yhteiskunnassa käytännössä jokaisella kansalaisella on jonkinlainen mahdollisuus. Silti itse olen kohdannut opettajan työssäni yllättävän paljon digitaalisen kuilun partaalla olevia. Itsekin olen sen ikäinen, että voisin hyvinkin olla digitaalisessa mielessä varsin vähäosainen. Aikaisemmin digitaalisella kuilulla tarkoitettiin mahdollisuutta käyttää tietokonetta, nykyään ‘digital divide’ tarkoittaa enemmänkin mahdollisuutta käyttää internet-yhteyttä. Digitaalinen kuilu vaikuttaa ratkaisevasti tiedon saantiin ja koulutukseen, osallistumiseen päätöksentekoon sekä sairauksien ennaltanehkäisemiseen.

Paolo Freire puhui aikoinaan sorrettujen pedagogiikasta. Jos hän edelleen eläisi, luultavasti vahvimpana agendana olisi vaikuttaminen digitaalisen kuilun kaventamiseen. Meillä ei Suomessa käytännössä ole hätäpäivää, vaikka emme me mikään tietotekniikan mallimaa enää olekaan. Muut maat ovat menneet vasemmalta ja oikealta ohitse. Ehkä voisi luonnehtia että joiltakin osin olemme kuilun partaalla mutta ei liene suurta vaaraa pudota kuiluun. Tietoyhteiskuntaa on joka tapauksessa syytä kehittää vahvasti eteenpäin – oikean tietoyhteiskunnan muotoiseksi. Tietoyhteiskuntakehityksen toisessa vaiheessa painopiste muuttuu teknologian korostumisesta palvelu- ja tarvejohteiseksi. Toisin sanoen teknologian avulla tuotetut tärkeät palvelut muuttuvat yhä entistä tärkeämmiksi.

Yhteiskunnallinen päätöksenteko ja demokratia siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Pieniä ituja on jo nähtävissä, mm. kansalaisaloitepalvelu, jossa näinä päiviä on kampanjoitu monien asioiden puolesta. Vaikka digitaalinen kuilu on globaalin maailman epätasa-arvon todellisuutta, ei silti kovin pitkä matka ole teknologisen singulariteetin käsitteeseen, jonka Raymond Kurzweil on popularisoinut. Se tarkoittaa sitä aikaa, jolloin keinoäly ylittää suvereenisti inhimillisen kapasiteetin. Teknologinen singulariteetti on tulevaisuudentutkimukseen kuuluva hypoteesi, jonka mukaan kehitys kiihtyy nopeasti: Itseään kehittävä tekoäly voi nostaa omaa älykkyyttään sitä mukaa mitä älykkäämmäksi se tulee. Niin se käy, sanoi Vonnegut.

Lähteet

  • Mika Mannermaa: Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus
  • Paolo Freire: Sorrettujen pedagogiikka
  • Singilarity university, FAQ http://singularityu.org/faq/
  • Jari Larun TEL2-luento
20130406-111112.jpg

Hirvi kuilun partaalla, ei kuitenkaan digitaalisen.

 

Mihin meitä enää tarvitaan? Oppiminen ilman opettajaa toimii hyvin!

Lähetetty Tekijä

Informaalilla oppimisella (informal learning) tarkoitetaan arjessa, muun toiminnan ohessa tapahtuvaa oppimista. Kun tapahtumien imu vie meidät mukaansa, emme edes huomaa että samalla opimme. Sitä kutsutaan myös arkioppimiseksi. Informaali oppiminen voi olla sekä tiedostamatonta että tavoitteellista.
Informaalin oppimisen yhteydessä puhutaan usein myös piilo-opetussuunnitelmista eli siitä mitä muuta (asenteet, tiedot, taidot) onnistumme liittämään varsinaiseen opetukseen. Joskus jopa on niin, että se piilo-opetussuunnitelman tavoite on paljon tärkeämpi kuin itse opetettava substanssi.

Sugata Mitra on tutkinut aihetta minimaalisen puuttumisen pedagogiikka, joka tarkoittaa sitä että oppilaat oppivat mahdollisimman vähän opettajan avustuksella, jopa kokonaan ilman. Tutkimustulokset Intian syrjäkylissä olivat hämmästyttäviä: tutkimuksen koeryhmän tulokset eivät poikenneet vertailuryhmästä. Koeryhmässä lapset opettelivat asiat itsekseen ja heillä oli mukana 14-vuotias ‘maallikkomentori’. Pääsy tiedonlähteille oli järjestetty internetin kautta.

“Jos opettajan voi korvata koneella, hänet pitäisi korvata.” Arthur C. Clarke, tieteiskirjailija

Kun puhutaan opetuksen resursseista, informaalin oppimisen mahdollisuudet usein unohtuvat. Tietenkään aivan kaikkea ei senkään varaan voi laskea, mutta siitä huolimatta, tutkimustulokset puhuvat puolestaan. Kuten aikaisemmassa blogauksessani mainitsin, osallistuin amerikkalaisen kaupallisen yhtiön, Photojojon järjestämälle iPhone-valokuvauksen etäkurssille. Homma toimii yksinkertaisesti niin, että pari kertaa viikossa tulee sähköpostissa lyhyt, tarkkaan formuloitu ‘opetuskirje’, jonka tietojen omaksumiseen menee muutama minuutti. Kirje sisältää myös oppimistehtävän, johon kukin saa panostaa mielensä mukaan. Oppimistehtävien tulokset (eli siis kuvat) julkaistaan Instagram-palvelussa (ja sitä varten minun oli pakko nöyrtyä avaamaan uudelleen tili siellä). Palautetta saa vertaiskokijoilta. Vanhanaikainen kirjekurssiformaatti on tuotu somemaailmaan. Ideologia (kaupallinen ja pedagoginen) perustuu pitkälti informaalin oppimisen varaan laskemiseen.

Tuli vain mieleen ns. kolmannet maat eli kehittyvät maat ja kehitysmaat, joissa on haihattelua alkaa suunnittelemaan virtuaalisia oppimisalustoja (esim. Second Life, videoportaalit jne), koska esimerkiksi internet-liittymiä ei yksinkertaisesti ole riittävästi koko maassa. Sen sijaan aika monella on matkapuhelin, jonka avulla voi toteuttaa monenlaisia oppimiseen liittyviä tavoitteita. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi vaikka afrikkalainen Burkina Faso, joka on yksi maailman köyhimmistä maista. Siellä internetin käyttömahdollisuus (% väestöstä) on 0,4 %. Internet-liittymiä on alle parisataa tuhatta. CIA Handbookin mukaan Mobiililaitteita sen sijaan on lähes 8 miljoonaa. Koska Burkina Fason väkiluku on runsaat 16 miljoonaa, joten karkeasti arvioiden noin puolella maan kansalaisista on käytössään matkapuhelin. Tietysti internet-yhteyttä tarvitaan myös mobiililaitteissa mutta niiden vaatima infrastuktuuri on kevyempää.

Lähteitä:

 

20130406-091722.jpg

Arkioppimista tapahtuu vääjäämättä jatkuvasti, kuten tässä työelämän ryhmätyötilanteessa.