Kesä tuntuu olevan heräteostojen aikaa. Mielessä oli jo pitkän aikaa ‘häirinnyt’ Fujin retrotyylinen Leica-jäljitelmä eli Fujifilm Finepix X100. Lähinnä olin kaivannut jotain kompaktia mutta luotettavaa ja hyvänlaatuista matkakameraa. X100 tuntuisi olevan juuri sellainen. Mittaetsinkameran edut (keveys, äänettömyys, nopeus, olematon laukaisinviive) tuntuvat olevan tuohon magnesiumrunkoon kuin sisäänrakennettuja. Tilaisuus teki ‘varkaan’ eli kun huomasin Verkkokaupassa yhden vapaan rungon, oli pakkoa painaa tilausnappia.
Valokuvataiteilijalle se on juuri otollinen vempele. Toki puutteitakin kamerassa on, mutta ei niin paljon, etteikö tuolla rungolla pärjäisi matkalla tai kuvapäiväkirjan ylläpidossa. Fujin softapuolen omituisuudet jäävät jälkeensä Nikonin vastaaviin, mutta ehkä se on tottumiskysymys. Tarkennukseen kaipaisin vähän lisää tarkkuutta, samoin lähikuvausasennon helppokäyttöisempää toimintaa. Nyt makroasetus pitää valita aina kun ottaa vähänkin enemmän lähikuvia, se on mielestäni hankalaa. Toisaalta analoginen käsitarkennus – tosin servo-ohjattu – on hyvä ominaisuus. Vertaan kameraa tähän asti tasku- ja autokamerana olleeseen Nikon Coolpix P5100 -runkoon, johon en ole ollut täysin tyytyväinen käytettävyyden suhteen. Pahin puute P5100:ssa on kuitenkin mielestäni ollut RAW-tiedoston valintamahdollisuuden puute, Finepix X100:ssa se ominaisuus luonnollisesti on mukana. Vaikka X100 on huomattavasti kookkaampi ja painavampi kuin muistilehtiökamerana käyttämäni P5100, jatkossa korvaan sillä Nikonin. Saa nähdä lähteekö ulkomaanmatkoille mukaan X100 vai Nikonin ammattilaisrunko D3X. Kuvan laadussa ei kuitenkaan valokuvataiteellisessa käytössä ole niin oleellista eroa, että päätös olisi automattisesti järjestelmäkameran eduksi.
Finepix X100 ei ole varsinaisesti kompaktikamera, ei järjestelmäkamera eikä se kuulu myöskään nykyään suosittujen mikrojärjestelmäkameroiden joukkoon. Se on ennen kaikkea konseptikamera, jollaisesta kaikki – tai varmaankaan kovinkaan monet – eivät pidä. Kamerassa on kiinteäpolttovälinen objektiivi – ei siis zoomia laisinkaan. Polttoväli on 23 mm joka vastaa kinofilmikameran 35 millin ‘lievän’ laajakulmalinssin kuvakulmaa. Muotoilu on retrotyylistä ja siihen onkin haettu vaikutteita kuuluisasta mittaetsinkamera Leica M6:sta, joka on ollut suurin piirtein samanlainen 1950-luvulta lähtien. X100:n hinta on sen verran kova, ettei voi oikein puhua ‘jokapojan leicasta’.
Suuri kenno takaa suhteellisen kohinattoman kuvanlaadun suurillakin herkkyyksillä. Esimerkkikuvan otin hämärässä huoneessa peilin kautta ISO-herkkyydellä 6400. Kuva on toki rakeinen, mutta silti aivan hyväksyttävän laatuinen (kuva on pienennetty 1300 px levyiseksi web-optimoiduksi tiedostoksi). Kamera tuottaa parhaimmillaan 12,3 megapixelin tiedostoja, jolloin JPEG-tiedoston koko on noin 5 megatavua ja RAF-tiedoston (Fujin raakatiedostoformaatti) 20 megatavua.
Surkea pettymys puolestaan on X100:n videokuvaustoiminto ja erityisesti tarkennus siinä. Käsisäätöisestikin kamera pitää ensin tarkentaa ja vasta sitten valita videokuvaustoiminto. Ei oikein toimi käytännössä (vrt. esim iPhonen videomoodi).
Ohessa esimerkki (jossa en vielä tarkkaan tiennyt tarkennuksen puutteista):
Suosittelen kameraa, en kylläkään tiedä kenelle (!), koska jos rehellisiä ollaan niin aika harva on itseni kaltainen friikki, joka jaksaa innostua näistä ominaisuuksista, varsinkin kun noin puolella tähän kuluneista euroista saisi todella monipuolisen ‘superzoomkompaktin’ tai jopa pienen perusdigijärkkärin. Ainakin vaimoni, kälyni ja langomieheni katsoivat silmät pyöreinä kun selostin uuden kameran ‘hienouksista’. Pitivät varmaan hulluna. Mutta kaipa meitä muitakin hulluja on. 🙂